Suomen vaarallisin sosialidemokraatti

Sekä SDP että Keskusta ovat rämpineet poliittisessa suossa viimeisten kaksien vaalien jälkeen. Maailma on muuttunut, mutta puoluetoimistoissa tämä asia ei ole kirkastunut. Suurimpana ongelmana Keskustalla on julkiseksi äitynyt sisäinen nokittelu ja SDP ajelehtii ilman peräsintä ja kapteenia.

Sosialidemokraattisella puolueella on edessään rankan uudistumisen paikka.  Nykyisen puheenjohtajan neuvosto-demagoginen retoriikka toverit–huutoineen ei oikein pure nykyihmiseen. Vanhatkin ”rautakourat” ovat kuulemma ihmeissään puolueen tilasta.

Suomen Kuvalehden (7/2009) kansi tuo uuden näkökulman suomalaiseen poliittisen keskusteluun. SDP:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson ilmoittaa suoraan, että ”seuraava hallitus on sinipuna”. Rohkeaa puhetta ilmeisen rohkealta naiselta. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua asenne. Toveripuolueessa ei perinteisesti ole löytynyt sijaa henkilölle joka ”ei väistä eikä mielistele ketään”.

Ylioppilas Guzenina-Richardson on tehnyt oikeita töitä nuoresta saakka. Radio- ja televisiotyössä hankittu esiintymiskokemus ja –varmuus ovat kadehdittavaa luokkaa. Maria G osaa samanaikaisesti olla ujo, nöyrä ja äärimmäisen määrätietoinen.  Hän on tottunut tekemään suuria päätöksiä omassa elämässään. Vaarallinen yhdistelmä kilpailijoiden kannalta.

Populistiksikin syytetty Guzenina-Richardson osoitti tervettä järkeä irtisanoutumalla sosialidemokraattisten naisten kuningatarajatuksesta, ilmaisesta päivähoidosta. Hän ei ole puoluekoneiston kasvatti ja tämä näkyy. Suomen toiseksi suosituimman sosialidemokraatin ajatusmaailmassa on sen sijaan tilaa myös toivolle ja tulevaisuudelle. Liian hyvää ollakseen totta? Joka tapauksessa ylivoimaisesti suomen vaarallisin sosialidemokraatti, ainakin Keskustan puoluetoimistosta katsottuna.