Suomalaisen peruskoulun aikapommi

Suomalainen perusopetus on niittänyt mainetta viimeisten vuosikymmenten aikana ja saanut ansaittua huomiota ympäri maailman. Suomalaisen koulutuksen kivijalka on kuitenkin murenemassa.

Edellisen laman aikana kuntien vastuulla oleva perusopetus joutui massiivisten säästötoimenpiteiden kohteeksi. Opetustunteja karsittiin, tukiopetusta vähennettiin ja  kerhotunnit lopetettiin pahimmillaan kokonaan. Oman lisänsä toivat opettajien lomautukset, jotka riistivät oppilailta oikeuden opetukseen ja heikensivät opettajien työmotivaatiota. Käytännössä opettaja teki samat työt, vaikka olikin pakkolomalla. 

Edellisestä, -90 -luvun lamasta oltiin peruskouluissa vasta toipumassa, kun lama valloitti maailman ennen näkemättömässä laajuudessaan, kymmenen lihavan vuoden jälkeen.

Näennäistä tasa-arvoa 

Ihmiset ovat erilaisia myös oppijoina. Onkin erikoista, että nykyisessä yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassamme kaikki oppilaat halutaan peruskoulussa laittaa samaan muottiin. Erityisoppilaiden integroiminen yleisopetuksen oppilasryhmiin on esimerkki tästä. Tämä kehitys alkoi jo -90 –luvulla ja suunta on väärä. Syksyllä 2010 voimaan tuleva perusopetuslain uudistus saattaa katkaista kamelin selän. Näin tulee käymään, mikäli kunnat talouskurimuksessaan soveltavat tulevaa lakia säästöperusteisesti. Vaarana on, että näennäiseen tasa-arvoon vedoten lisää erityistä tukea tarvitsevia oppilaita sijoitetaan yleisopetuksen ryhmiin lisäämättä tarvittavaa resurssia. Suurimpana häviäjänä tässäkin ovat lapset ja nuoret. 

Tasokurssit takaisin 

Suomen nuorten päässälaskutaito on romahtanut ja vieraat kielet eivät enää kiinnosta. Selitys asialle voi olla se, että nykykoulussa oppiminen tapahtuu liiaksi heikoimpien oppilaiden ehdoilla. 

Tasokurssit poistettiin peruskoulusta -80-luvun puolivälissä. Tasokurssijärjestelmä mahdollisti opetuksen eriyttämisen kielissä ja matematiikassa oppilaiden edellytysten mukaisiin opetusryhmiin. Järjestelmää pidettiin oppilaskeskeisen opetussuunnitelmaideologian mukaisena. Silloisen puitelain mukaisesti peruskoulunopetus oli kaikille samaa, mutta oppimäärät olivat eri laajuisia. Käytännössä sama toteutetaan tänäkin päivänä oppitunnilla, jossa opettaja joutuu jakamaan aikansa opetusta eriyttäen luokan 25:n hyvinkin eritasoisen oppilaan kesken. 

Kaikki kädet tarvitaan 

Suomalainen yhteiskunta menettää lähivuosina suurten ikäluokkien työpanoksen. Mistä saamme työntekijät hoitamaan vanhuksia, sairaita ja muita apua tarvitsevia? Kuka ylläpitää yhteiskuntamme muut perusrakenteet ja maksaa verot? Olen myös huolissani vetovoimaisten vientituotteiden ja –palvelujen kehittäjistä. 

Toivottavasti emme ole ajautumassa tilanteeseen, jossa huoltosuhdetta ovat entisestään heikentämässä näennäisesti peruskoulutetut, mutta työelämästä syrjäytyneet työikäiset nuoret. Tarvitsemme kaikki mahdolliset kädet, jotta Suomi säilyy innovatiivisena sivistysvaltiona. Peruskoulutukseen panostaminen – tai sen puute – näkyvät vasta tulevaisuudessa.