Lisää valinnaisuutta peruskouluun
Perusopetuksen edellisessä tuntijakouudistuksessa vuonna 2001 valinnaisten aineiden määrä pudotettiin 20 vuosiviikkotunnista nykyiseen 13 tuntiin. Samalla jo pakollisten ns. lukuaineiden tuntimäärää lisättiin vastaavasti. Asian puuhanaisina olivat silloiset opetusministeri Maija Rask (sd) ja opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos (sd). Päätös on osoittautunut huonoksi sekä oppilaiden hyvinvoinnin että koulutuksellisen tasa-arvon kannalta.
Perusopetus on koko kaikille annettavaa opetusta. Erilaiset lahjakkuudet pitää tunnistaa ja valinnaisaineiden myötä omien vahvuuksien löytäminen ja onnistumisen kokemukset ovat mitä parhainta oppilashuoltotyötä. On siis tunnistettava ja tunnustettava erilaisten lahjakkuuksien olemassaolo. Nykyisellä lukuainepainotuksella syrjitään esimerkiksi kädentaidollisesti lahjakkaita oppilaita verrattuna lukuaineissa hyvin menestyviin.
Vuosikymmenen kestäneen trendin mukaisesti myös erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on integroitu normaaleihin opetusryhmiin. Tasokurssit poistettiin jo 1980-luvulla. Nämä yhdessä valinnaisuuden vähenemisen kanssa ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa suurin kärsijä on oppilas. Pienemmissä valinnaisaineryhmissä voitaisiin ottaa paremmin huomioon tämänkin oppilasryhmän tarpeet.
Myös opettajien ammattitaito sekä jaksaminen ovat loppuun viritettyjä. Yhdessä normaalikokoisessa opetusryhmässä voi nykyään olla vaikeasti hahmottamishäiriöinen oppilas, muutama - ennen vanhaan tarkkailuluokalle kuulunut - ”eloisa vilpertti” ja parikymmentä muuta huomionsa vaativaa oppilasta.
Tässä asiassa myös kunnalla on sanavaltaa. Perusopetukseen tuleva raha ei ole kokonaisuudessaan korvamerkittyä. Kuntapäättäjillä on vastuu asioiden järkevästä hoidosta tämänkin asian osalta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Valinnaisuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta toisaalta kuka jo seitsemännellä luokalla tietää tarkkaan mihin opintoihin haluaa keskittyä?
Omalla kohdalla valinnaisuus pitkälti pilasi koko yläasteen, kun jo kasilla sitten tahtoikin tehdä jo ihan jotain muuta.
Ei 7. luokalla tulekaan tietää, mitä isona aikoo tehdä. Ja harva sen todellisuudessa tietääkään. Monelle valinnaisaineet, esimerkikisi käsityö, on kuitenkin henkireikä teoretisoituneen koulupäivän keskellä.
Valinnaisuuden yksi merkitys on myös se, että voi tehdä virhevalintoja. Homma on silloin kokeiltu ja eipähän ainakaan ala suuntautua "oikeasti" väärälle allalle peruskoulun jälkeen. Olkoon tämä yksi näkökulma.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 2 kommenttia